Verkkokauppa.comilla on itse tehty toiminnanohjausjärjestelmä, joka on tätä kirjoittaessa elänyt organisaation muuttuvien tarpeiden mukaisesti jo pari vuosikymmentä. Kun menin firmaan töihin vuonna 2016, niin toiminnan prosessien kehittäminen oli melko kaoottista ja huomio oli lähes yksinomaan siinä, mitä lisätoimintoja toiminnanohjausjärjestelmään on saatava. Talon sisäinen reviiriytyminen ja siiloutuminen oli suurta ja erilaiset agendat kilpailivat keskenään. Tämä heijastui tavassa, jolla ohjelmistokehitystä tehtiin ja kehitysaloitteita priorisoitiin. Kehittäminen oli osaoptimoivaa ja kilpailu ”ohjelmistokehitysresursseista” kovaa.
Vaikka tittelini oli agile coach, päätin keskittyä projektinhallinnan parantamiseen. Havaitsin nimittäin paljon muita ketterän toiminnan piirteitä, mutta kyky toimia suunnitelmallisesti ja koordinoidusti oli todella huono. Koska hyvälle projektinhallinnalle oli monissa suurissa muutosprojekteissa todellista tarvetta ja koska projektinhallinta oli organisaatiossa helposti vastaanotettava aihe, päätin ohjata heitä siinä. Ihmiset ympäri organisaation ottivat ilolla vastaan ohjausta siinä, miten he saivat heidän vastuullaan olevat liiketoiminnan projektit onnistumaan.
Keskityimme sen hahmottamiseen, mistä muiden kuin ohjelmistokehittäjien tulee huolehtia. Käsittelimme tavoitteita, vastuita, rooleja, riskejä, sidosryhmien kanssa työskentelyä, ynnä muita sinänsä selkeitä, mutta keskittymistä ja kurinalaisuutta edellyttäviä projektinhallinnan puolia. Tartuimme kehityshankkeiden tarkoitukseen, vaikutuksiin ja strategiseen merkitykseen. Tunnistimme osana projekteja muitakin kuin ohjelmistokehitystoimintoja, kuten toimintoketjujen kehittäminen, yritysarkkitehtuurin parantaminen, koulutus, tietoturvatyöskentely, yms. Voisi sanoa, että nostimme yhdessä kehitystoiminnan kypsyystasoa ja saimme samalla yhteistyölle paremman viitekehyksen. Projektinhallinnan oppiminen ja kokemukset onnistuneista projekteista ovat saattaneet organisaatiota askeleen laatutietoisempaan suuntaan.
Siiloutumiseen liittyvät ongelmat ovat tämän seurauksena merkittävästi vähentyneet, luottamus eri osastojen välillä on parantunut, kyky tehdä strategista suunnittelua on parantunut ja – mielenkiintoisimpana puolena – ohjelmistokehityksen ketteryys on lisääntynyt automaattisesti sen seurauksena, että ohjelmistokehittäjät ja liiketoiminnasta vastaavat ihmiset ovat lähentyneet toisiaan päivittäisessä työssään.